Mies surffaili illalla netissä tutkien potkurien hintoja lähialueen veneliikkeiden sivuilta. Varovasti hän yritti selittää, ettei siitä tainnut kovin kallista remonttia tulla, noin 150 euroa. Minulta ei liiennyt myötätuntoa eikä armoa vain kylmiä katseita.Veneeseen ompelemani verhot uhkasin polttaa pannuhuoneessa - eihän niitä tarvita, kun ei kerran veneellä mihinkään pääse.
Aattoaamuna sitten yhdeksän aikaan mies tarttui kännykkään ja ryhtyi soittelemaan. Olin edelleen aivan varma, ettei juhannuksen veneilyistä tulisi mitään. Mutta kuinka ollakaan Viitasaarelta, josta venekin viime keväänä ostettiin, vastattiin ja kerrottiin, että potkuri löytyisi ihan suoraan hyllystä. Ja liikekin on auki klo 12 asti. Mies hyppäsi siis autoon ja huristeli Viitasaarelle huikaten lähtiessään olevansa parin tunnin päästä taas kotona.
Aloin vähitellen leppyä ja kävin laittamassa verhotkin veneeseen paikoilleen. Ihailin jopa miehen tekemää valojen asennusta veneenhytissä. Harmitti kyllä edelleen niin vietävästi mutta en osaa olla pitkävihainen. Mies soitti Viitasaarelta ja kertoi saaneensa potkurin! Varmisti kai kotiintulonsa turvallisuuden.
Potkuri oli asennettu hetkessä ja mieliala kohosi meillä kaikilla. Päästään sittenkin veneilemään ja jo laskettiin asiasta leikkiäkin. Mietittiin veneelle nimeä: Kivellä käynyt, Potkuri rikki, Hajosiko potkuri ... No, vene jäi nimeämättä ja pääsimme nauttimaan Saarijärven maisemista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti