Juhannusajelulla

Reittimme 23.6.2012

Juhannuspäivänä aamupäivällä sää näytti lupaavalta. Aurinko paistoi, tuuli vähän ja lämpötila oli vähän alle kahdenkymmenen. Siispä matkaan.
Ajelimme noin puolen tunnin ajomatkan Äänekosken satamaan. Keski-Suomi on siitä hienoa aluetta, että vesillelaskupaikkoja on runsaasti. Lähteepä kotoa lähes mihin suuntaan tahansa niin aina löytyy paikka, josta saa veneen vesille.
Vesillä oli vilkas päivä. Monenlaisia pienveneitä oli liikkeellä. Ajelimme ensin Paatelansululle. Majakka-kahvilasta ostimme jäätelöt. Matkavauhti oli sellaista leppoisaa, jossa ehtii mukavasti seurata ympäröivää luontoa ja nautiskella auringosta. Tytär oli ollut yön töissä ja vietti aikaansa lähinnä vaaka-asennossa hytissä.
Auringonpaisteesta huolimatta ilma tuntui viileältä. Puseron sai pitää päällä. Vedenlämpötilaksi plotteri ilmoitti 18 astetta. Kädellä tehty mittaus ei tukenut kyllä tuota mittaustulosta! Uimaan ei vielä tehnyt mieli vaikka useassa rannassa nähtiinkin lapsia vesileikeissä.

Majakka Suolahdessa

 Paatelansululta palasimme Ääneselkää pitkin ja ajoimme kohti Mämmensalmen siltaa. Sillan jälkeen etsiskelimme kahvikeittopaikkaa. Rantauduimme Iso Kivisaaressa olevan huoltoaseman laituriin mutta paikka ei tuntunut mukavalta. Väkeä oli laiturilla ja liikenteen äänet häiritsivät. Niinpä irrottauduimme laiturista ja jatkoimme matkaa Myllyselän suuntaan. Sieltä löytyi pikkuinen saari, jonka rantakaislikkoon päätimme ankkuroitua keittelemään kahvit. Nälkäinen yötyöläinen oli kyllä sitä mieltä, että makkaraakin pitäisi paistaa. Päädyimme kuitenkin kahvinkeittotaukoon. Mies kiinnitti ankkurin narun päässä olevaan metallihakaan ja heitti ankkurin veteen. Kahvivesi kiehumaan ja kassista kotona paistetut patongit höysteineen esiin. Ohi meni vene vetäen vesilautailijaa ja joku toinenkin moottorivene. Mies otti käteensä ankkuriköyden kiristääkseen vähän sitä. Yllätys oli melkoinen kun ankkuri ei noussutkaan köyden mukana vedestä! Mihin se ankkuri jäi??? Se oli yksinkertaisesti poissa, järven pohjassa... Keksillä sitä vähän aikaa siinä yritettiin etsiä mutta tuloksetta. Miten ihmeessä se voi irrota? Köydessä kuitenkin oli ihan kunnollinen ns. palohaka, jolla ankkuri on ollut ennenkin köydessä kiinni. Harmituksesta huolimatta tuoreet patongit kahvin kera maistuivat hyviltä. Ennen varsinaista paluumatkaa ajoimme vielä vanhalle sululle, joka löytyi Myllyselän pohjukasta.

Taivaalle alkoi kertyä pilviä ja tuulikin yltyi paluumatkalla. Sadetta ei kuitenkaan saatu tällä reissulla.

Myllyselän vanha sulku

  

Juhannus meni melkein pilalle...

Torstaina töiden jälkeen mies lähti poikansa kanssa veneilemään, ottamaan vähän ennakkoa tulevasta juhannuksesta. Muutaman tunnin jälkeen palasi kaksi kovasti "noiveaa" miestä kotiin: veneen moottori oli osunut kiveen. Potkuri oli kiharana ja "siivestä" lähtenyt pala. Innolla odotetun juhannuksen veneajelut oli ajeltu! Kotiin laskeutui hyvin jäätävä hiljaisuus loppuillaksi...
Mies surffaili illalla netissä tutkien potkurien hintoja lähialueen veneliikkeiden sivuilta. Varovasti hän yritti selittää, ettei siitä tainnut kovin kallista remonttia tulla, noin 150 euroa. Minulta ei liiennyt myötätuntoa eikä armoa vain kylmiä katseita.Veneeseen ompelemani verhot uhkasin polttaa pannuhuoneessa - eihän niitä tarvita, kun ei kerran veneellä mihinkään pääse.

Aattoaamuna sitten yhdeksän aikaan mies tarttui kännykkään ja ryhtyi soittelemaan. Olin edelleen aivan varma, ettei juhannuksen veneilyistä tulisi mitään. Mutta kuinka ollakaan Viitasaarelta, josta venekin viime keväänä ostettiin, vastattiin ja kerrottiin, että potkuri löytyisi ihan suoraan hyllystä. Ja liikekin on auki klo 12 asti. Mies hyppäsi siis autoon ja huristeli Viitasaarelle huikaten lähtiessään olevansa parin tunnin päästä taas kotona.
Aloin vähitellen leppyä ja kävin laittamassa verhotkin veneeseen paikoilleen. Ihailin jopa miehen tekemää valojen asennusta veneenhytissä. Harmitti kyllä edelleen niin vietävästi mutta en osaa olla pitkävihainen. Mies soitti Viitasaarelta ja kertoi saaneensa potkurin! Varmisti kai kotiintulonsa turvallisuuden.
Potkuri oli asennettu hetkessä ja mieliala kohosi meillä kaikilla. Päästään sittenkin veneilemään ja jo laskettiin asiasta leikkiäkin. Mietittiin veneelle nimeä: Kivellä käynyt, Potkuri rikki, Hajosiko potkuri ... No, vene jäi nimeämättä ja pääsimme nauttimaan Saarijärven maisemista!

Kapeenkoskelta Kuhankoskelle

Tänään olimme päättäneet lähteä veneretkelle, jos vain sää olisi sopiva. Aamulla heräsimme ihanaan auringonpaisteeseen, lämmintä tosin oli vain vähän toistakymmentä astetta. Mies valmisteli veneen lähtökuntoon, imuroi ja pakkasi bensasäiliöt. Minä puolestani tein eväät ja pakkasin vaatekassin päiväretkeä varten. Lähtö on yhä yhtä hässäkkää: kumpikin säntäilee sinne tänne etsien tarvittavia tavaroita. Vaikka viime kesänä jo harjoittelimme lähtöjä ja veneilyä, niin toiminta näyttää varmasti sekavalta... Missä on vesiastia, tuliko äyskäri mukaan, onko tulitikut, kirves jne. Ja kummasti sitä tavaraa tarvitaankin. Ajoimme parisataa metriä, kun mies huomasi veneen avainten unohtuneen kotiin. Siispä käännyimme takaisin! Venetraileri auton perässä ei tehdä U-käännöstä ja niinpä kurvasimme paloaseman pihaan, jossa mahduimme kääntymään. 

                                                           Kuusaan kanava

Ajelimme reilun puolen tunnin matkan Kapeenkosken veneenlaskupaikalle. Ajomatkalla tuli vielä mieleen kotiin unohtunut veneen rekisteriote mutta sitä emme palanneet enää hakemaan. Veneen lasku onnistui ilman kommelluksia ellei oteta huomioon, että olin unohtanut paikata vuotavan kumisaappaani. Villasukka kastui ja saappaasta sai kaataa vettä.

Vihdoin alkuvalmistelut oli tehty ja pääsimme matkaan. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, jossa eri muotoiset pilvenhattarat ajelehtivat. Olo oli mahtava. Kuusaankosken kanavalla oli muitakin. Tyttöjen polttariporukka suoritti sillalta köyden varassa laskeutumista. Kanava on ns. itsepalvelukanava. Vene ajetaan laiturilla riippuvan köyden luo, köydestä vedetään ja sitten seurataan liikennevaloja. Kuuluu veden kohinaa, kanavan portti alkaa aueta ja lopulta punainen valo muuttuu vihreäksi. Vene ajetaan kanavaan ja siellä sitten venettä pidetään paikoillaan kunnes veden pinta on tasoittunut seuraavan järven pinnan mukaan. Odottelimme siis vedenpinnan laskemista ja portin aukeamista. Vesi laskee Kuusaassa noin neljä metriä. Kanavan läpi ajaminen on minusta aina vähän jännitävää. Kuusaankoskelta matka jatkui kohti Laukaata. Muutamien mökkien ja talojen pihalla näkyi puuhailevia ihmisiä ja kalamiehiäkin oli liikkeellä. Laukaan venesatamassa oli kuhinaa. Siellä oli menossa kesäkauden avajaistapahtuma. Sararannan laiturista lähti höyryalus kiertoajelulle. 

Me jatkoimme matkaamme ja löysimme yleisen rantautumispaikan, jossa oli laavu. Nuotiopaikalla oli ollut muitakin, koska hiillos oli vielä lämmin. Puita tosin ei ollut ja roska-astioiden ympärys oli vielä talven jälkeen siivoamatt. Onneksi olimme pakanneet muutaman halon kotoa mukaan. Veneilykesän ensimmäiset nuotiolla paistetut makkarat maistuivat hyviltä salaatin kera! Reissussa aina parasta on syöminen... Pysähdyksen jälkeen matka jatkui kohti Kuhankoskea. Sinne saapuessamme taivas alkoi olla uhkaavan tumma, sade oli tulossa. Päätimme kääntyä takaisin.

Paluumatkalla seurailimme muutamien muiden veneiden matkan tekoa, ympäröiviä maisemia ja nautimme matkanteosta. Mies alkoi hidastaa veneen kulkua, jota ihmettelin ääneen kunnes huomasin poliisiveneen näyttävän pysähtymismerkkiä. (Rekisteriote!) Poliisi puhallutti kuljettajan, tarkasteli veneen varusteita ja pyysi veneen asiakirjoja. Ei auttanut muu kuin tunnustaa, että kotona ovat. Sammutinkin oli vielä vailla tämän kevään tarkastusleimaa. Muuten kaikki oli kunnossa, liivit päällä ja äyskärikin löytyi.  Poliisit olivat ilmeisen mielissään veneilykauden alkamisesta, koska toivottelivat mukavaa matkaa kirjoittamatta maksulappua. Miestäni harmitti papereiden unohtuminen, se tuli kyllä loppumatkan aikana moneen kertaan huomattua. 

Kotona ensimmäinen tehtävä oli veneen rekisteriotteen esille hakeminen ja sen laittaminen merikortin kanssa samaan paikkaan, jotta varmasti on mukana seuraavalla veneretkellä! 

                                                                   m/s Suomen Suvi