Kotona paistoi aamusta alkaen aurinko ja se lupaili mukavaa päivää. Päätimme tehdä pienen retken. Vene reippaasti lähtövalmiiksi ja sitten menoksi. Otimme suunnaksi taas Äänekosken sataman. Jo ennen kuin olimme satamassa taivaalle alkoi kerääntyä pilviä. Rannassa tuntui vilpoiselta mutta oli kuitenkin poutaa.
Vene laskettiin tuttuun tyyliin veteen ja lähdimme ajelemaan kohti Sumiaista. Eri puolilla taivasta oli paksuja, tummia pilviä. Tuultakin oli jonkun verran. Olin pukeutunut tuulihousuihin ja fleece-takkiin. Hetken päästä vedin päälleni vielä tuulitakinkin. Kapteeni sinnitteli alkumatkan t-paidassa ja shortseissa. Matkan edetessä minä kaivoin kassista villasukat jalkaan! Ja kapukin vihdoin ryhtyi lisäämään vaatetta ja laittoi tuulipuvun päälle. Siis on heinäkuun 15. päivä!
Lomailusäät eivät oikein ole olleet kohdillaan. Uskoni loman hyvää tekevään vaikutukseen säästä piittaamatta alkaa olla koetuksella. Kohta ei minulta enää löydy positiivista asennetta riittävästi. Illan säätiedotukset lupaavat edelleen sadetta, milloin etelästä milloin luoteesta saapuvaa matalapainetta eikä vielä ole edes naisten viikko!
Sumiaisiin asti kuitenkin ajelimme ja paluumatkalla alkoi sade! Voihan vetehinen... Taivas oli monenkirjava mutta vain harmaan eri sävyissä. Lähestyessämme taas rantaa kapteeni yhäkkiä hidasti veneen kulkua ja ryhtyi avaamaan kuomua. Aurinko yritti pilkoitella pilvien raosta ja jopa sinistä taivasta näkyi! Ei muuta kuin nenä kohti aurinkoa ja voi miten se lämmittikään pilvien raosta! Kyllä se siellä on lämpimänä odottamassa vuoroaan.
Venettä nostaessamme ylös aurinko paistoi! Kotimatkalla aurinko paistoi! Kotiin saapuessamme aurinko paistoi! Söimme grilliruokaa huvimajassa ja päätimme porukalla lähteä auringonpaisteen kunniaksi kesäteatteriin!
Näinhän täällä käy: aurinkokin paistaa, vaikkei sitä näy.
Tuuli ajan mittaan pilvet valjastaa, ikuisuuteen karkaavat tähdet paljastaa.
(Martti Syrjä / Eppu Normaali)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti