Ensimmäisellä lomaviikolla teimme kolmen päivän
veneretken miehen ja hänen poikansa kanssa.
Saarijärveltä mukaan otettavaa tavaraa oli paljon ja aina jotain
unohtuu. Tällä kertaa kotiin jäi teltta.
No, mitäpä siitä. Aurinko paistoi ja mittari näytti hellelukemia,
joten ei kai siitä mitään ongelmaa tulisi.
Pysähdyimme Kerkonkosken satamaan ja siellä oli
laiturissa iso metallivene. Taisi olla saunaa, makuutilaa, aurinkokansi
grilleineen ja muuta tarvittavaa tilaa. Lisätila olisi tietysti kiva juttu
omassakin veneessä. Itse en kuitenkaan
ole kovin ihastunut metalliveneeseen. Puuvene on mielestäni ainut oikea vene
mutta pakon sanelemana olen hyväksynyt lasikuituveneen. Ei siis tarvinnut
kadehtia runsaita tiloja sen enempää.
Yöksi pysähdyimme Niiniveden Korkeasaareen. Sen rannassa
ei ole laituria vaan vain kiinnityspoiju ja sekin on kaukana rannasta.
Laitoimme veneen ankkurikiinnitykseen ja keula tietysti kiinnitettiin rannan
puihin. Illan mittaan kuitenkin päädyimme veneen uudelleen kiinnittämiseen.
Sidoimme kaikki mahdolliset narut veneessä yhteen ja kävin uimalla
kiinnittämässä narun poijuun. Vesi oli lämmintä mutta aallot hidastivat
uimistani. Nuotiolla pohdimme, että pitänee ostaa lisää narua. Tähän poika
totesi, että on toinenkin ratkaisu. Hankitaan isompi vene, niin säästyy narujen
hankintakustannukset. Esimerkiksi Aquador olisi hieno!
Illalla sitten tuli eteen teltan puuttuminen. Ehdotimme
saaressa olevan puuvaraston toisessa päässä olevaa nukkumatilaa pojalle.
Jostain syystä hän ei siihen syttynyt vaikka makuualusta ja –pussi olivat
mukana. Ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin
että nukuimme kaikki veneessä. Omassa Bellassamme on hyvät makuutilat kahdelle
mutta kolmannen sijoittaminen oli vähän hankalaa. Poika joutui nukkumaan veneen
lattialla. Onneksi poika on hoikka, sillä lattian leveys penkkien välissä ei
juuri ole kaksinen. Lisäksi kulku veneestä ulos tapahtui tallomalla pojan
varpaat… Me ”vanhat” joudumme valitettavasti käymään pari kertaa yössä
rannassa. Makuupussin uumenista kuului
jossain vaiheessa toteamus, että tähänkin olisi helppo ratkaisu: Aquador, jossa
olisi erillinen makuutila, wc ja
kapteenin tila!
Ruuanlaitto on myös melkoinen operaatio ellei sitten käy
jossain syömässä valmista ruokaa. Tavarat on pakattu kaikki veneen istuinten
alla. Ensin etsitään kaikki valmistusastiat, sytytystarvikkeet ja
tarjoiluastiat. Minä järjestelmällisenä ihmisenä olen pakannut kaikki
muovilaatikoihin: valmistusastiat yhteen, tarjoiluastiat yhteen jne. Kun avaa
yhden penkin alusen, joutuu siirtämään tyynyt pois kannen päältä ja sitten taas
siirtämään tyynyt toiseen paikkaan, jotta pääsee seuraavaan penkinaluseen….
Tätä jatkuu kunnes kaikki tavarat on esillä. Sitten tavara siirretään rantaan
ja valmistetaan ja syödään ruoka. Sitten tiskaus. Ja taas tarvittavat välineet
ovat yhden penkin alla. Kun koko ruokailuoperaatio on saatu päätökseen, alkaa
tavaroiden takaisinpakkaus. Ja jälleen tyynyjä pitää siirrellä edestakaisin.
Kuten jo arvata saattaa, pojalla oli tähänkin ratkaisu: isompi vene, jossa
olisi oikea keittiö astiakaappeineen, helloineen ja jääkaappeineen.
Sellainenkin löytyisi jostain Aquador-mallista.
Erään pursiseuran rannassa sitten näimmekin ihka oikean
Aquadorin! Kieltämättä se oli hieno ja meidän pieni Bella näytti entistä
pienemmältä. Poika oli jo katsellut
hintojakin, edullisimmillaan sellaisen saisi alle 50 000 euron,
kalleimmillaan omakotitalon hinnalla. Jäämme nyt sitten odottelemaan tulevia
kesiä, jospa poika hankkisi kyseisen menopelin ja veisi meidät vuorostaan
ajelulle!
 |
| Aquador-vene (valmistajan sivulta lainattu kuva) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti