Retki Viitasaarelle...

Lomamme alkoi juhannukselta. Aurinko oli suosiollinen heti maanantaina ja niinpä päätimme pakata veneeseen kaikkea tarpeellista retkeä varten: evästä (ei niin pientä retkeä etteikö evästä tarvita), makuupussit (uudet Jämsä-Jukolasta hankitut kesäpussit) ja vähän vaatetta (onneksi tuli otettua varavaatetta mukaan). Lähdimme Mäntyniemestä, Etelä-Konnevedeltä. Järvi on jo monilta reissuilta tuttu mutta tuntuu, että aina on jotain uutta katseltavaa. Luonto muuttuu vuodenaikojen ja kuukausien mukaan. Näin juhannuksen jälkeen on kauniin vihreää, kaikki on "tuoretta" ja vihreys par- haimmillaan. Tänä vuonna monet luonnon kukat ovat yhtäaikaa kukassa.

Etelä-Konnevedeltä ajoimme Pohjois-Konnevedelle ja edelleen Neiturin kanavalle, jonka kautta siirrytään Keiteleelle. Kanavalla odottelimme sulun avautumista odotuslaiturissa kuten monta kertaa aiemminkin. Isäntä piti veneen peräpäätä paikoillaan laiturin kupeessa ja minun tehtävänäni on pitää keulaa. Pitelin kiinni veneen kaiteesta, toinen jalka veneen kannella ja toinen laiturilla. Ja ennen kuin tajusin mitään, roikuin veneen ja laiturin välissä, toinen jalka vedessä ja toinen veneen kannella. Kaiken tahdonvoimani kerättyäni sain kuin sainkin itseni vedettyä käsien varassa takaisin veneen kannelle. Onneksi vesi oli lämmintä, kastuin nimittäin vyöräröä myöden siinä roikkuessani. Kun tilanne oli joten kuten ohi huomasin isännän poskia nykivän siihen malliin ettei naurunremakka ollut kaukana. Varmaankin kiukkuisen luonteeni tuntien hän ei uskaltanut nauraa vaikka mieli tekikin!  Episodi aiheutti kunnon mustelman takareiteen mutta muilta vammoilta vältyin (ellei lasketa mukaan henkisiä kärsimyksiä). Paljain jaloin en tosin aio enää veneen kannella keikkua. Yleensä kanavien rannalla on ihmisiä muttei onneksi tällä kertaa. Korkeintaan kanavan valvontakameran takana oleva päivystäjä sai makoisat naurut!

Vaatteiden vaihdon jälkeen matka jatkui sulun läpi Keiteleelle. Keli oli mukava, lämmin ja tyyni.

Keiteleeltä olimme jo viime kesänä löytäneet Äänekosken kaupungin ylläpitämän Arinasaaren (linkki: Viukarin saari ).  Saari on veneilijöiden suosima paikka. Nytkin saaren kahdessa laiturissa oli ennen meitä jo muutama vene mutta onneksi tilaa oli. Saaren uudessa hienossa kodassa teimme iltapalaa ja sitten olikin mukava vetäytyä nukkumaan veneeseen uusiin makuupusseihin. 

                                                            Viukarin rannassa klo 00.32

 

Aamulla heräilimme tavalliseen tapaamme melko aikaisin, ennen kahdeksaa. Muissa veneissä oli hiljaista, taisivat nukkua... Aamupalan jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa ja päätimme päämääräksemme Viitasaaren. Matka taittui mukavasti rauhallista matkavauhtia. Viitasaarella täytimme vatsamme järven rannalle ja osin sen päällekin rakennetun huoltoaseman antimilla. Ja sitten oli vuorossa shoppailukierros farkkukaupassa (jonne olin kuulema hinkunut monta kuukautta!). Mitään sopivaa ei kuitenkaan löytynyt ostettavaksi ja siirryimme sitten ruokakauppaan täydentämään eväsvarastoja. 

Isännän tädillä on kesämökki Pohjois-Keiteleen rannalla, jossain. Edellisestä vierailusta on vierähtänyt jo tovi, reilut kaksikymmentä vuotta. Löysimme kuitenkin perille muutaman puhelin-soiton jälkeen. Täti heiluttelikin sitten eräässä rannassa kutsumattomille yllätysvieraille. Mukava iltapäivä vierähti jutellessa ja ihastellessa ihanaa mökkiä monine rakennuksineen ja hienoine istutuksineen. Pariskunnalla on kummallakin kädentaidot hallussa, toinen rakentaa ja nikkaroi ja toinen hoitelee vihannes- ym istutuksia. Lapsenlapsille oli tehty jalkapallokenttä, maja puuhun ja olipa oma hiekkarantakin. Lisäksi lapset olivat istuttaneet omat mustikkapensaat! Illalla alkoi satamaan, ensin vähän ja sitten oikein kunnolla muttei se haitannut saunomista ja uimista. Lähdimme paluumatkalle saunapuhtaina ja mukanamme toivotukset tulla uudelleenkin!