Maaliskuussa jo huokailin ja tuskailin, kun lunta oli valtavasti ja järvet paksussa jäässä. Mökillä käydessämme kairan kierre riitti juuri ja juuri puhkaisemaan jään, että mies sai tehtyä vedenottoreijän. Huhtikuussa talvi vain jatkui ja jatkui. Tuntui, ettei kevään tulo etene lainkaan ja veneilyä ei päästä aloittamaan ollenkaan. Huhti-toukokuun vaihteessa vihdoin Keski-Suomeenkin saatin lämmintä ja aurinkoista.
Helatorstaina 9.5. ryhdyimme (lue: mies ryhtyi) veneen keväthuoltohommiin. Vene työnnettiin talvisuojastaan taivasalle ja pesu alkoi. Vaikka olin niin odottanut veneilykauden alkua en saanut tartuttua työhön. Mies pesi veneen katsellen välillä kotimme suuntaan, josko apujoukkoja olisi tulossa vahan kiilloitukseen... Aikani seurailtuani hänen innokasta puuhailuaan lähdin mukaan. Pesin ikkunat, tuuletin ja imuroin patjat ja lopulta sain verhotkin paikalleen. Alkoi vihdoin tuntua siltä, että veneilykausi on alkamassa!
Äitienpäiväaamuna 12.5 aurinko paistoi ja ilmakin tuntui melko lämpimältä! Ei muuta kuin vaatetta päälle ja matkaan. Laskimme veneen vesille Saarijärveen Matosalmen sillan vierestä. Mielessä alkoi pyöriä jo vaikka minkälaisia kesäretkisuunnitelmia.
Pieni-Lumperoisen puolella ajellessamme huomasin auringon ympärillä hienon valoilmiön: täydellinen rengas kiersi aurinkoa, joka oli pienen pilven takana. Kyseessä oli varsin yleinen haloilmiö nimeltään 22 asteen rengas. Se syntyy, kun auringonsäteet osuvat jääkideparveen. Itse en ole aiemmin nähnyt niin täydellistä rengasta.
Järvellä olo oli mukavaa - paras tapa viettää äitienpäivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti