Olen kasvanut Turussa. 1970-luvulla kesiini kuuluivat veneretket perheeni kanssa Turun saaristossa. Turun lähisaaristo tuli tutuksi monien kesäisten retkien aikana. Joskus meitä oli vain kaksi: isä ja minä ja usein taas isompi porukka: isä, äiti, veljeni, minä sekä tätini, hänen miehensä ja heidän kolme poikaansa. Teimme matkaa 8-metrisellä puuveneellä, joka oli varustettu sisätilassa olevalla diesel-motorilla. Matkanteko oli rauhallista ja maisemista ehti hyvin nauttia.
Suosikkipaikkojamme oli Björkö, Nauvo, Naantali, Korppoo... Kauimmaiset retkikohteemme olivat Nötö, Utö ja Uusikaupunki. Mukana oli aina teltat, joissa yövyimme. Itse nukuin usein veneen penkillä: oli ihana nukahtaa veneen keinuntaan ja herätä auringon ensisäteiden herättämänä. Retkillä kalastettiin, uitiin, tutkittiin luontoa ja vain oltiin. Parhaina hetkinä ovat mieleeni jääneet illat nuotion äärellä ympäröivästä luonnosta nauttien. Isäni teki kipeän päätöksen luopua veneestä tätini miehen kuoleman jälkeen -70-80-luvun taitteessa..... Unelma oman veneen hankkimisesta oli syntynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti