Etelä-Konneveden kansallispuiston uutuudet

Olemme kierrelleet Etelä-Konnevedellä tutustuen kansallispuiston uutuuksiin. Metsähallitus on pannut toimeksi kansallispuiston saamiseksi "standardien" mukaiseksi. Kävijöille ei enää riitä pelkästään maastoon merkityt reitit.
Uudet laiturit on tehty kolmeen paikkaan: Lapinsalo, Enonranta ja Kellarilahti. Vanhoja laavuja on korvattu uusilla Iso-Pyysalossa ja Lapinsalossa. Enonrannassa ja Kaiturissa on kokonaan uudet laavupaikat. Keskilahdessa on nuotiopaikka. Silmutsaaressa on myös laavu ja se oli meille uusi tuttavuus. Tarjolla on myös esteetöntä kulkua jopa saareen.
Olemme kulkeneet näillä vesillä yhdessä isännän kanssa toistakymmentä vuotta ja ihalleet maisemien kauneutta, puhdasta järveä, vesistöistä toiseen johtavia kanavia sekä monipuolista eläimistöä ja kasvistoa. Usein olemme olleet aivan kahden ja on tuntunut siltä ettei maailmassa taida muita ollakaan.
Kansallispuisto kiinnostaa selvästi ihmisiä. Enää ei tarvitse (tai saa) olla ainoana nuotiopaikoilla. Onneksi meitä tänne alueelle mahtuu. Ja jos haluaa olla omalla porukalla rauhassa, niin sellaisiakin paikkoja löytyy. Jos taas haluaa vaihtaa kuulumisia tuntemattomien kanssa, sekin on mahdollista. Nuotion ääressä on helppo rupatella vaikka ympäröivästä maisemasta.
Tässä muutama kuva tämän kesän retkiltä.
Ps. alla olevan laiturin kyljessä oli vene, jonka kippari pesi veneensä kantta huuhdellen saippuavedet järveen... hmmm....

Lapinsalon laituri ja laavu

Näkymä Enonrannasta ja Enonrannan laituri

Kanoottilaituri

Lomalla...

Tämän kesän kelit eivät ole juurikaan ilahduttaneet niitä, jotka toivovat aurinkoa ja lämpöä. Toukokuu oli kylmä, kesäkuukin oli viileä. Joku iltapäivälehti uutisoi Siperian ilmaston saapuneen Suomeen. Toivottavasti ei jäädäkseen. Heinäkuun alku on ollut jo vähän parempi. Me pakkasimme kamppeemme Turun reissun jälkeen ja suuntasimme mökille. Konneveden rannalle on aina mukava mennä. Siellä odottaa maailman parhaat löylyt rantasaunassa, ympärillä on vihreää ja järvenselkää riittää niin kauas kuin silmä kantaa.

Elokuussa 2000 kävin ensimmäisen kerran kyseisellä mökillä ja sen jälkeen olen siellä ollut kymmeniä kertoja. Olen ajanut sinne autolla sekä Hankasalmen että Konneveden kautta. Olen viihdyttänyt kanssaeläjiäni eksymällä autolla tutuillakin seuduilla ja niin kävi taas. Isäntä ja vene jäivät Konneveden satamaan ja minä jatkoin auton ja trailerin kanssa matkaa maantietä pitkin. Ajoin ohi risteyksestä, josta piti kääntyä ja minulla oli venetraileri perässä. Muutaman sata metriä ajettuani tajusin tilanteen. No, kapea hiekkatie ja taitoni peruuttaa trailerin kanssa eivät sopineet yhteen. Ei tullut yhtään sopivaa kohtaa, jossa olisin saanut auton ympäri. Ajoin 15 kilometriä ja saavuin vihdoin asfalttitielle. Sieltä sitten soittamaan isännälle - käännynkö Konnevedelle vai Hankasalmelle - kumpaakin suuntaan oli suunnilleen sama matka. No, ei muuta kuin uusi yritys ja ensin kohti Konnevettä ja sieltä sitten keskittyen risteyksiin pääsin kuin pääsinkin mökille! Auton mittariin tuli noin 40 kilometriä ylimääräistä ja taas yksi harharetki autoillen. Jaa, miksen käyttänyt puhelimen navigointia...mukana oli uusi puhelin, johon en ollut vielä tutustunut enkä siis löytänyt karttaohjelmaa! Isäntä tajusi olla vitsailematta tällä kertaa, en olisi ehkä juuri sillä hetkellä kestänyt virnuilua!

Vihdoin vesille....

Kevät on tänä vuonna ollut suorastaan raivostuttavan kylmä. Jäät lähtivät vasta toukokuussa, aurinko ei juuri ole lämmittänyt ja pohjoiset ilmavirtaukset ovat olleet vallalla.
Toukokuun viimeisenä viikonlopun olimme Turussa. Lauantai oli vielä viileä mutta sunnuntaina oli kesäisen lämmin päivä. Uiva venenäyttely oli Naantalissa ja sinne siis suuntasimme. Veneitä oli joka lähtöön soutuveneistä upeisiin jahteihin ja hinnat... päätä huimasi. Kalleimmat maksoivat satojatuhansia euroja. No niitä oli mukava katsella ja olihan siellä tavallisen ihmisen kukkarollekin sopivia vaihtoehtoja.
Hauska vekotin oli vedessä liikkuva stepperin tavoin poljettava lauta ...

 Niska kenossa katsottiin vesisuihkun avulla korkealle nousevaa vekotinta.

Eilen (11.6) saatiin vihdoin oma Bella vesille. Viikolla pestiin ja vahattiin sekä sisustettiin vene taas retkeilykuntoon. Tällä kertaa sammutin oli päivätty, veneen paperit ym tarpeelliset tarvikkeet olivat jo ensireissulla mukana. Ajoimme Äänekosken satamaan ja siitä vesille. Moottori ei käynnistynyt ensimmäisellä kerralla eikä toisellakaan ja minä jo ehdin miettimään, että tähän tämä taisi tyssätä. Onneksi vikaa ei ollut, avaimen hätäkytkin tai mikä se ikinä onkaan nimeltään, oli kiinnittämättä. Aurinko paistoi ja lämpötila oli noin 20 astetta. Vedenlämpötilaksi plotteri näytti 18 astetta. Ajelimme  Sumiaisiin, nautimme tyttären kanssa auringosta ja seurasimme muuta liikennettä. Suuntasimme Ketunhiekan nuotiopaikalle, jossa näkyi jo liikettä. Nuotiossa oli tulet ja istuimme toisen retkueen seuraksi. Tämä porukka oli tullut kävellen luontopolkua pitkin. Hetken kuluttua paikalle saapui vielä toinen venekunta.

Eväät maittoivat taas niiiiiin hyvältä. Nokipannukahvit keitettiin jälkiruuaksi. Vasta nyt tuntui kesä alkavan - toivottavasti aurinko jaksaa möllöttää ja lämpötila olisi mielummin kahdenkymmenen päälle kuin alle :)