Isännän "rääppiäisjuhlien" jälkeen lähdimme muutaman päivän venereissulle suuntana Niinivesi ja Iisvesi. Alku kesän keli ei luvannut hyvää mutta päätimme kuitenkin lähteä, ainahan sitä sitten voi palata takaisin!
Tuntui niin hyvältä, kun vene vihdoin irtosi mökkilaiturista. Suuntasimme kohti Kiesimän kanavaa. Reitti on jo tuttu, olemmehan sinne ajelleet monta kertaa. Aurinko pilkistelee vähän väliä pilvien raosta. Kiesimän kanavalta jatkamme Kerkonkoskelle. Tuntuu, ettei millään saa keuhkoihin tarpeeksi kesätuulta.
Kerkonkosken jälkeen suuntaamme kohti Korkeasaarta. Sekin on entuudestaan tuttu paikka. Järvillä on hiljaista vain muutama kalastusporukka on liikkeellä eikä saaressakaan ole muita venekuntia. Saamme siis rauhassa tehdä nuotion ja valmistaa ruokaa. Luonto on kaunis, kirkasta vihreää on kaikkialla.
 |
| Kunnon nuotiotulet! |
Yö kului mukavasti pienessä keinutuksessa ja aamu valkeni aurinkoisena. Aamupalan jälkeen suuntasimme kohti Iisvettä. Kylässä kävelimme kauppaan. Se on pieni, maalaiskylän kauppa. Tavaraa on jos jonkinlaista: kattilaa, paistinpannua, paikkakunnan leipää, vihanneksia, irtolihaa, monenlaista olutta... Lähes kaikkea mitä kesämatkalainen tarvitsee. Tunnelma on rauhallinen niin kaupassa kuin kylänraitillakin. Ja aurinko paitaa ja lämmittää! Vene ja matkalaiset tankattuamme jatkamme matkaa kohti pohjoista Iisvettä. Pääsemme uusille vesille.
Jossain vaiheessa ihmettelimme harmaata venettä, joka oli paikallaan merimerkin luona. Lähemmäs päästyämme selvisi, että merimerkkien valoja huollettiin ja pestiin. Jatkoimme matkaa ja kohta tuo samainen harmaa vene pyyhkäisi ohi. Se pysähtyi taas jonkin matkan päässä ja pääsimme taas ohi.
Isäntä oli kartalta katsonut, että Kuninkaansaaressa olisi rantautumispaikka ja sinne suuntasimme. Tämä oli uusi paikka meille ja saapuessamma rantaan, siellä oli taas tuo aiemmin näkemämme harmaa vene. Nyt miehet tulivat metsän suunnalta rantaan kylmälaukun kanssa, olivat tainneet pitää lounastauon. Saaren rannassa oli loisto, jonka he tarkastivat. Jutellessa selvisi, että miehet olivat Lahdesta, vene Mikkelistä ja nyt oli tarkoitus käydä läpi Keiteleen alueen valolla varustetut merimerkit ja loistot. Ja maalaushommat olivat vielä sitten edessä loppukesällä. Ei hassumpi kesäajan työ!
 |
| Huoltomiesten vene |
Kuninkaansaaressa kiersimme rannassa olevaa polkua. Yhdeltä kiveltä löytyi iso linnunmunan puolikas, väriltään se oli ruskea mustilla pilkuilla. Biologian tunneistani on niin kauan, etten tunnistanut sitä. Saaren rantautumisalue oli ihana hiekkaranta ja vesi rannassa matalaa. Rantaviivaa kävellessämme huomasimme vedestä nousevia kauniita kukkia. Jotenkin tutunoloisia mutta en taaskaan tunnistanut lajia. Mökillä sitten selvisi, että kyseessä oli erittäin myrkyllinen vehka.
 |
| Puolikas muna, koko pituus noin 8 cm. |
 |
| Vehka |
Matkaa jatkettiin sitten kohti Kerkonkoskea, jonka laiturissa olimme päättäneet yöpyä toisen yön.
Laituriin oli kiinnittyneenä muutama vene. Yhdessä veneessä oli menossa remontti. Kaksi miestä oli laiturilla kumartuneena jonkin mötikän ääreen. Isäntä tunnisti sen starttimoottoriksi. Remontti jatkui pitkälle iltaan eikä tainnut tulla kuntoon, koska konetta ei koekäytetty vaan miehet lähtivät pakettiautollaan pois. Herkuttelimme Lohikeitaan pizzoilla ja täydellä vatsalla oli hyvä nukahtaa taas veneeseen.
Aamukahvin jälkeen jatkoimme taas matkaa. Kiesimänjärven Riitunvirta on kaunis kapeikko Riitunlammelle. Edessämme ui lintuemo poikasineen. Emo yritti ohjata laumaansa pois veneen reitiltä mutta poikaset olivat vallattomia. Ne uivat aina eri suuntaan kuin mihin emolintu niitä yritti saada. Lopulta emo sai poikaset ohjattua rannan tuntumaan. Ääntä ja työtä se emolta vaati!
Lokkien pesintä oli myös menossa. Lokit tekevät pesän lähes mihin vain: pienen kiven päälle, tukin uiton merkkien päälle, laiturin nokkaan... Ei pesillä juuri muuta suojaa ole kuin lokkipariskunta itse.
Aurinko helli meitä edelleen. Se tuntui uskomattomalta aiempien päivien koleiden kelien jälkeen.
Ajelimme Neiturin kanavalle ja pysähdyimme laituriin kanavan alapäässä. Kylmälaukusta löytyi vielä nuotioritilään laitettavaa. Juhlista oli jäänyt leipää ja mieleni teki jälkiruuaksi köyhiäritareita. Veneestä ei löytynyt paistinpannua mutta olihan meillä halsteri. Siihen en saanut kovin hyvin rasvaa levitettyä mutta päätin yrittää paistamista siitä huolimatta. Lopputulos ei ollut kovin onnistunut mutta syötävää kuitenkin. Seuraava hankinta veneeseen on siis paistinpannu! Vesi tuntui niin lämpimältä, että minun oli pakko käydä uimassa.
Ruokailun jälkeen isäntä johdatteli minut katsomaan juoksuhautoja. Niitä oli pitkin metsää vielä ihan selvästi erotettavissa. Vähän oli vettä niiden pohjilla ja kasvillisuus jo valtaamassa kaivannot. Tuntui kummalliselta ajatella, että nuoret miehet aikanaan olivat niitä kaivaneet ja puolustaneet maata niissä liikuen.
 |
| Juoksuhautoja |
Olimme nähneet mainoksia, että kanavan rannalle oli avattu Neiturin Kievari -niminen kahvila. Talo oli vielä ulkopuolelta remonttimiesten käsittelyssä. Viimeistelyjä tekivät mutta yksi miehistä huikkasi, että kyllä "auki ollaan"! Tilasimme kahvit ja ihanaa mansikkakakkua. Kievarin valtava terassi oli valmiina, nautimme tarjoilut auringon paisteessa. Kievarin sisätilat oli kunnostettu, antiikkihuonekaluja ja uutta pintaa. Kaunista - pitää poiketa sinne uudelleen kesän kuluessa.
 |
| Neiturin Kievarin terassilla |
Neiturin kanavalta sitten lähdimme ajelemaan kohti mökkiä. Vielä oli pysähdyttävä Kivisalmen Kievarilla katsomassa, onko siellä kaikki ennallaan. Ja olihan siellä. Muutamia asiakkaita istuskeli ulkona, kaksi nuorta miestä tarjoili paikan ekstrasuuria purilaisia heille.
Muutaman päivän veneretki (matkaa yhteensä 150 km) oli pyyhkäissyt työstressit matkoihinsa, nenä ja posket olivat saaneet vähän liikaa (!) aurinkoa ja oli mukava palata mökille!
