Juhannusajelulla...

Forecan sääennusteen mukaan juhannussää mökillä piti olla aurinkoinen ja lämmin. Mutta kuten yleensä, ennusteet eivät ihan osu kohdalleen. Tällä kertaa oli pilvistä, tuuli pohjoisesta ja lämpöasteita noin kaksikymmentä. Eihän siinä kovin paljoa ollut valittamista mutta olin toivonut kunnon auringonpaistetta!
 

Juhannuspäivänä lähdimme  kolmen hengen miehistöllä ajelemaan järvelle. Eväät pakattiin anopilta lainattuun koriin: paikallisen leipojan tekemiä sämpylöitä, kahvia, makkaraa, juomaa. Positiivisena ihmisenä pakkasin myös uimapuvun ja pyyhkeen… 

                                                         Aallokkoa Konnevedellä!

Mitä kauemmas mökkirannasta pääsimme sitä kovemmin kävi tuuli. Järvellä oli pieniä vaahtopäitä ja vene keinui iloisesti aalloilla. Mies oli suunnitellut reitin; mökiltä Kiesimän-kanavan kautta Kerkonkoskelle. Reitti on tuttu jo aiemmilta reissuilta. Kiesimänkanava on mielestäni yksi kauneimmista tällä alueella. Matkalla näimme uudessa paikassa kalasääskipariskunnan kaartelevan puiden yläpuolella. Sitten huomasimme pesäpuunkin! Täällä Konneveden maisemissa (tulevan Etelä-Konneveden kansallispuiston alueella?) pesii useampi pariskunta. 

                                                      Kalasääski pesänsä lähettyvillä!

 

Kiesimänkanavan läpi ajettuamme päätimme rantautua laituriin Kiesimäjärven puolella. Jaloittelu on aina mukavaa pienen ajorupeaman jälkeen.  Veneen kiinnittäminen laituriin oli tavallista haasteellisempi juttu kun sekä pieni veneemme että pieni ponttoonilaituri kumpikin pomppivat sinne tänne mutta onnistuihan se. Tauon jälkeen jatkoimme matkaa kohti Kerkonkoskea.  Ennen kanavaa uiskenteli lokkiäiti vahtien poikasensa uimareissua. Lokinpoikanen oli jo melkein emonsa kokoinen mutta vielä kauttaaltaan pehmeän harmaan untuvan peitossa. 

Kerkonkoskella laiturissa oli lähes ruuhkaa, useampia juhannuksen viettäjiä oli ankkuroitunut laituriin. Rannalla oleva pizzeria-kahvila oli tulvillaan väkeä. Terassilla monissa pöydissä syötiin pizzaa ja muuta suolaista. Alueen muutamat vuokramökit olivat kaikki asuttuja. Väenpaljous alkoi meitä ahdistaa, joten palasimme veneelle ja lähdimme paluumatkalle. Päätimme pysähtyä jossain vähän rauhallisemmassa paikassa syömään eväitämme. 

Kiesimänkanavan rannalle me sitten päädyimme. Meitä ennen paikalle oli pysähtynyt avovene. Perhe oli ruokailukatoksessa syömässä. Pikkupoika ryhtyi heti tekemään tuttavuutta: ”Onko teillä makkaraa? Montako makkaraa meinaatte syödä?” ja kyselytulva jatkui, kun poika laittoi äitinsä tiukille vaatien selityksiä lentotukialuksen ohjaamisesta… Ei sitä enää muistanutkaan millainen lapsen kyselykausi voi olla!

Paluumatkalla pysähdyimme vielä ihmettelemään Kivisalmen sillan pielessä olevan kahvilan asiakasmäärää. Sielläkin oli kaikki pöydät täynnä ja kuuluivat puhuvan, että tilatun hampurilaisen valmistamiseen menee noin tunti! Asiakkaita silti riitti ja lisää tuli sekä maantietä että vettä pitkin! Jäätelöt ostettiin ja ne syötyämme palasimme rauhalliselle mökkirannalle!

                                                                           Juhannusaaton rakovalkea!

Alkukesän helle...

Talvi tuntui loputtoman pitkältä mutta mitä sitten tapahtuikaan! Kesä tuli suorastaan rytinällä - hellettä riitti kolmatta viikkoa toukokuun puolesta välistä alkaen. Olen vakuuttunut siitä, että toimin auringonlatauksella ja nyt ovat akut saaneet täydennystä.

Sunnuntaina 2.6 ajoimme Äänekosken satamaan. Mukaan saimme kaksi nuorta miestä, toinen tosin kulki silmät ummessa autoon ja veneessäkin vielä uni maittoi. Edellisen yön juhlinta vaati veronsa.

                                                         Ei haittaa lämpö ei ....

Satama oli täynnä autoja ja venetrailereita. Vesille päästyämme päättelimme kohtaa-mistamme venekunnista, että menossa oli joku kalastuskilpailu. Vetouistelijoita oli liikkeellä monenlaisilla kulkupeleillä perinteisistä soutuveneistä hienoihin uisteluveneisiin. Ihmetyttää, miten pari miestä kykenee hoitelemaan toistakymmentä virveliä (onkohan oikea nimitys?) ja veneen, niin ettei lopputuloksena ole siimojen sekasotku ja kiville karahtaminen... 

Keli oli mitä mainioin. Aurinko paistoi, taivaalla ajelehti valkoisia pilvenhattaroita, pieni tuulenvire hiveli ihoa ja matkanteko oli nautinnollista. Veden lämpötila näytti olevan 18-20 astetta - viime vuonna samanlaiset lukemat olivat harvinaisia! Veneilijöitä oli liikkeellä enemmän kuin kertaakaan viime kesänä. Jäyhät suomalaisetkin muuttuvat iloisiksi ihmisiksi auringonpaisteessa! 

Ajelimme Ääneselkää Ala-Keiteleelle Sumiaisiin. Siellä kiinnityimme uimarannan venelaituriin tarkoituksenamme käydä ostamassa jäätelöt. Porukkamme väsynein jäi veneen vahdiksi ja me muut kolme nousimme maihin ja nuoleskelimme jo huuliamme jäätelön mielessä. Uimarannan läheisyydessä on kirjasto, koulu ja päiväkoti. Nämä ohitettuamme saavuimme kylää halkovalle tielle ja katselimme vasemmalle ja oikealle. Siippa muisteli, että vasemmalle lähdettäessä olisi joku pikkukauppa. Käveltyämme jonkun matkaa totesimme, että olihan siellä joskus ollut kauppa... No ei muuta kuin takaisin päin. Sitten näimme lupaavan pingviinikyltin! Kyltissä oli kuitenkin tieto, että kioski oli tänään kiinni ... Karvain mielin palasimme veneelle, kaivoimme voileivät ja kahvit esiin.

Vanhempi pojista totesi, että kyllä veneessä pitäisi olla pakastelokerolla varustettu jääkaappi, jossa olisi hätätapauksia varten omat jäätelöt mukana! Hyvältä kyllä maistuivat kahvitkin auringonpaisteessa.