Etelä-Konneveden kansallispuiston uutuudet

Olemme kierrelleet Etelä-Konnevedellä tutustuen kansallispuiston uutuuksiin. Metsähallitus on pannut toimeksi kansallispuiston saamiseksi "standardien" mukaiseksi. Kävijöille ei enää riitä pelkästään maastoon merkityt reitit.
Uudet laiturit on tehty kolmeen paikkaan: Lapinsalo, Enonranta ja Kellarilahti. Vanhoja laavuja on korvattu uusilla Iso-Pyysalossa ja Lapinsalossa. Enonrannassa ja Kaiturissa on kokonaan uudet laavupaikat. Keskilahdessa on nuotiopaikka. Silmutsaaressa on myös laavu ja se oli meille uusi tuttavuus. Tarjolla on myös esteetöntä kulkua jopa saareen.
Olemme kulkeneet näillä vesillä yhdessä isännän kanssa toistakymmentä vuotta ja ihalleet maisemien kauneutta, puhdasta järveä, vesistöistä toiseen johtavia kanavia sekä monipuolista eläimistöä ja kasvistoa. Usein olemme olleet aivan kahden ja on tuntunut siltä ettei maailmassa taida muita ollakaan.
Kansallispuisto kiinnostaa selvästi ihmisiä. Enää ei tarvitse (tai saa) olla ainoana nuotiopaikoilla. Onneksi meitä tänne alueelle mahtuu. Ja jos haluaa olla omalla porukalla rauhassa, niin sellaisiakin paikkoja löytyy. Jos taas haluaa vaihtaa kuulumisia tuntemattomien kanssa, sekin on mahdollista. Nuotion ääressä on helppo rupatella vaikka ympäröivästä maisemasta.
Tässä muutama kuva tämän kesän retkiltä.
Ps. alla olevan laiturin kyljessä oli vene, jonka kippari pesi veneensä kantta huuhdellen saippuavedet järveen... hmmm....

Lapinsalon laituri ja laavu

Näkymä Enonrannasta ja Enonrannan laituri

Kanoottilaituri

Lomalla...

Tämän kesän kelit eivät ole juurikaan ilahduttaneet niitä, jotka toivovat aurinkoa ja lämpöä. Toukokuu oli kylmä, kesäkuukin oli viileä. Joku iltapäivälehti uutisoi Siperian ilmaston saapuneen Suomeen. Toivottavasti ei jäädäkseen. Heinäkuun alku on ollut jo vähän parempi. Me pakkasimme kamppeemme Turun reissun jälkeen ja suuntasimme mökille. Konneveden rannalle on aina mukava mennä. Siellä odottaa maailman parhaat löylyt rantasaunassa, ympärillä on vihreää ja järvenselkää riittää niin kauas kuin silmä kantaa.

Elokuussa 2000 kävin ensimmäisen kerran kyseisellä mökillä ja sen jälkeen olen siellä ollut kymmeniä kertoja. Olen ajanut sinne autolla sekä Hankasalmen että Konneveden kautta. Olen viihdyttänyt kanssaeläjiäni eksymällä autolla tutuillakin seuduilla ja niin kävi taas. Isäntä ja vene jäivät Konneveden satamaan ja minä jatkoin auton ja trailerin kanssa matkaa maantietä pitkin. Ajoin ohi risteyksestä, josta piti kääntyä ja minulla oli venetraileri perässä. Muutaman sata metriä ajettuani tajusin tilanteen. No, kapea hiekkatie ja taitoni peruuttaa trailerin kanssa eivät sopineet yhteen. Ei tullut yhtään sopivaa kohtaa, jossa olisin saanut auton ympäri. Ajoin 15 kilometriä ja saavuin vihdoin asfalttitielle. Sieltä sitten soittamaan isännälle - käännynkö Konnevedelle vai Hankasalmelle - kumpaakin suuntaan oli suunnilleen sama matka. No, ei muuta kuin uusi yritys ja ensin kohti Konnevettä ja sieltä sitten keskittyen risteyksiin pääsin kuin pääsinkin mökille! Auton mittariin tuli noin 40 kilometriä ylimääräistä ja taas yksi harharetki autoillen. Jaa, miksen käyttänyt puhelimen navigointia...mukana oli uusi puhelin, johon en ollut vielä tutustunut enkä siis löytänyt karttaohjelmaa! Isäntä tajusi olla vitsailematta tällä kertaa, en olisi ehkä juuri sillä hetkellä kestänyt virnuilua!

Vihdoin vesille....

Kevät on tänä vuonna ollut suorastaan raivostuttavan kylmä. Jäät lähtivät vasta toukokuussa, aurinko ei juuri ole lämmittänyt ja pohjoiset ilmavirtaukset ovat olleet vallalla.
Toukokuun viimeisenä viikonlopun olimme Turussa. Lauantai oli vielä viileä mutta sunnuntaina oli kesäisen lämmin päivä. Uiva venenäyttely oli Naantalissa ja sinne siis suuntasimme. Veneitä oli joka lähtöön soutuveneistä upeisiin jahteihin ja hinnat... päätä huimasi. Kalleimmat maksoivat satojatuhansia euroja. No niitä oli mukava katsella ja olihan siellä tavallisen ihmisen kukkarollekin sopivia vaihtoehtoja.
Hauska vekotin oli vedessä liikkuva stepperin tavoin poljettava lauta ...

 Niska kenossa katsottiin vesisuihkun avulla korkealle nousevaa vekotinta.

Eilen (11.6) saatiin vihdoin oma Bella vesille. Viikolla pestiin ja vahattiin sekä sisustettiin vene taas retkeilykuntoon. Tällä kertaa sammutin oli päivätty, veneen paperit ym tarpeelliset tarvikkeet olivat jo ensireissulla mukana. Ajoimme Äänekosken satamaan ja siitä vesille. Moottori ei käynnistynyt ensimmäisellä kerralla eikä toisellakaan ja minä jo ehdin miettimään, että tähän tämä taisi tyssätä. Onneksi vikaa ei ollut, avaimen hätäkytkin tai mikä se ikinä onkaan nimeltään, oli kiinnittämättä. Aurinko paistoi ja lämpötila oli noin 20 astetta. Vedenlämpötilaksi plotteri näytti 18 astetta. Ajelimme  Sumiaisiin, nautimme tyttären kanssa auringosta ja seurasimme muuta liikennettä. Suuntasimme Ketunhiekan nuotiopaikalle, jossa näkyi jo liikettä. Nuotiossa oli tulet ja istuimme toisen retkueen seuraksi. Tämä porukka oli tullut kävellen luontopolkua pitkin. Hetken kuluttua paikalle saapui vielä toinen venekunta.

Eväät maittoivat taas niiiiiin hyvältä. Nokipannukahvit keitettiin jälkiruuaksi. Vasta nyt tuntui kesä alkavan - toivottavasti aurinko jaksaa möllöttää ja lämpötila olisi mielummin kahdenkymmenen päälle kuin alle :)

Kesäloma alkoi... aurinko paistaa sittenkin!

Kesä on ollut kelien puolesta vaihteleva eikä tämä elokuukaan näytä muuta tuoneen mukanaan.
Perjantai-iltana töiden jälkeen mietimme lomasuunnitelmaa. Tähän asti kesän vapaahetket ovat kuluneet sadetta pidellessä tai vanhusten asioita hoidellen.  Nyt vihdoin koitti loma! Ja taas satoi...
Lauantaiaamukin vielä meni hohhaillessa, kaupassa käytiin ja muuta tavanomaista. No eihän tämä keli huokailemalla miksikään muutu. Joko vietämme lomaa ja kärsimme tai vietämme lomaa ja löydämme siitä jotain positiivista. Ei muuta kuin pakattiin kuitenkin auto: kumisaappaat, sadekamppeet, lämmintä vaatetta, ruokaa... ja menoksi.
Vene on ollut mökillä koko kesän ja sinne suuntasimme matkamme. Koko Keski-Suomi oli yhtä surullisen harmaa ja sateinen. No satakoon perhana!
Tämä aamuna heräilin aitassa ensimmäisen kerran ennen kuutta... ei kuulunut mitään... sade ei ropissut eikä tuulikaan ulvonut. No, en jaksanut vielä nousta. Kahdeksan jälkeen kurkistin ikkunasta - jes - aurinko paistoi!
Piristyin heti ja aamukahville. Olin niin virtaa täynnä, että jo tunnin päästä seisoin laiturilla kassin ja eväskorin kanssa ja odottelin isäntää saapuvaksi. Kerrankin hän joutui toteamaan olevansa minua hitaampi veneelle lähdössä.
Lämpötila ei ollut paljoa yli kymmenen asteen mutta aurinko kuitenkin alkoi lämmittää. Ajelimme pitkin Konnevettä. Lokit olivat kokoontuneina muutamille luodoille... syksyäkö odottelivat? Kalasääksi lenteli yläpuolella ja aurinko paistoi! Varsinaista päämäärää meillä ei ollut, kunhan vain ajelimme "hurua", hidasta matkavauhtia ja nautimme. Fleecekin oli välillä liikaa, mukava kun aurinko paistoi.
Kävimme katsastamassa Etelä-Konneveden kansallispuistoon valmistuvaa kotaa. Olipa melkoisen iso rakennus tulossa. Sunnuntaipäivästä huolimatta ahkera työmies siellä kokosi huussirakennuksen seiniä hirrestä. Kota oli jo harjakorkeudessa, kattoa peitti vielä pressut. Mutta hienolta jo näytti.

 Heijastusta..

Seuraavaksi ajelimme Pyysaloa kohti. Auringon eteen alkoi lipua pilviä. Pyysalon laavu oli lähes valmis. Huussi- ja puuvajarakennus oli myös lähes valmis. Ja rannassa oli upea tulipaikka. Kurkistimme kannen alle... joku oli jo kokeillut tulipaikkaa, joten mekin päätimme tehdä siihen tulet.
Eväskori esille ja kahvinkeittoon. Kylläpä oli mukavaa, kun ei satanut. Aurinko oli välillä pilven takana mutta mukavaa oli. Evästelytauon aikana Häyrylän rannasta liikennöivä alus kävi saaren toisella puolella esittelemässä kyydissä oleville ihmisille Pyysalon hiekkarantaa. Saaressa ei ole laituria, joten eivät voineet rantautua. Tilausaluksen lähdettyä oli hiljaista... välillä kuului jonkun moottoriveneen ääni kauempaa, lintujen vaimenevaa laulua mutta muuten oli niin hiljaista...

                                                     Pyysalon uusi tulipaikka

Mukava veneretki!
Rion kisojen naisten maratonia tultiin sitten mökille katsomaan. Ja taas pilvet väistyivät auringon tieltä. Iltakin on ollut aurinkoinen, lämpöä olisi toki saanut olla vähän enemmän mutta oikein hyvä lomapäivä tästä tuli!

Juhannuksen jälkeen....

Juhannuksen tärkeimmät uutiset tuntuvat olevan menehtyneiden kansalaisten määrä. Tänä vuonna vesillä menehtyi 9 henkilöä ja muissa turmissa 5. Suurimpana syynä mainittiin alkoholi. Höh! Ihmiset nauttivat alkoholia ja menettävät osittain tai kokonaan harkintakykynsä, järki sumenee eikä mahdollisia seurauksia juurikaan mietitä.
Veneonnettomuuksissa hukkuneilta puuttui lähes poikkeuksetta pelastusliivit. Kun hankimme veneen, oli itsestään selvyys, että hankitaan myös riittävä määrä liivejä. Meillä on kahdet "paukkuliivit" ja kahdet tavalliset pelastusliivit. Lisäksi mökiltä löytyy lisää liivejä, vanhoja tosin mutta täysin käyttökelpoisia.
Kun Bellamme lähtee laiturista, jokaisella veneessä on liivit päällä - kaikki tarvittavat kiinnikkeet kiinni.
Olemme kaikki uimataitoisia, jopa ihan hyviä uimareita mutta siitä huolimatta, jokainen pukee liivit päälle. Asiasta ei tarvitse edes keskustella, se kuuluu perheemme veneilysääntöihin. Kuten se, että autossa pidetään aina turvavyöt kiinni. Nämä toimenpiteet ovat täysin automaattisia, ei liivin pukemista tai turvavyön kiinnittämistä tarvitse edes ajatella.
Joka kerta veneretkillä näkee veneilijöitä ilman liivejä. Tuuli tai ukkosmyrsky voi yllättää kokeneenkin veneilijän. Tai voi sattua törmäys, karilleajo, tulipalo... veden lämpötila voi olla alhainen, vedenvaraan joutuneen voimat voivat ehtyä ...

Kesäloma alkoi...

Vaihdoin työpaikka viime vuoden loppupuolella ja tästä johtuen en päässyt uudessa paikassa valitsemaan loma-ajankohtaani. Eikä lomapäiviäkään ole kuten aikaisempina vuosina. No, loma on aina lomaa, olipa se sitten kesäkuussa tai elokuussa.
Tulimme eilen mökille loman aloitukseen. Koko päivä kului villasukat jalassa, toppatakki päällä. Aurinko kyllä pilkahteli mutta tuuli tuli suoraan mökin rantaan pohjoisesta ja lämpötila keikkui 10 asteen tienoilla, mielummin vähän alle kuin yli. Saunassa sentään tarkeni villasukat riisua.
Meillä on mökillä sellainen ihana, pieni, romanttinen nukkuma-aitta. Sinne sitten yöksi. Aitassa on lämmintä sähköpatterin ansiosta ja yleensä siellä nukun todella hyvin.
Yön aikana heräilin siihen, että jokin kulki ihollani. Unissani sain kynsiin muurhaisen. Hetken päästä toisen, kolmannen .... ne herättivät minut kutittamalla useaan otteeseen yön aikana. Viimein seitsemän aikaan luovutin. Nousin sängystä ja pihisin kiukusta. Saakelin murkut!
Isäntä nousi viereisestä sängystä katsomaan mitä ihmettä minä manailen... Kerroin petikavereistani.
Siirsimme yhdessä peittoni syrjään ja sen alta paljastui legioona pieni mustia muurhaisia. Ei mikään ihme että vähän oli ollut hankala yö.
Siinä vaiheessa isäntä tuumasi, että hän hakee myrkkyä mökistä. Tiesi, ettei minua muuten saisi leppymään. Minä heitin peiton pihalle, lakana oli jo lentänyt edeltä. Patja ylös sängystä ja sitten myrkytys puuhiin.  
Aittaa piti vähän aikaa tuulettaa, jotta saimme myrkyn hajun pois. Sitten petivaatteet takaisin sänkyyn.
Jatkoin unia ilman petikavereita - saa nähdä miten käy ensi yönä! Pitäisiköhän vaihtaa tuohon isännän sänkyyn... 

Veneilyä...

Viikolla saimme puhelun perheen nuorimmalta. Toiveena oli, että lähtisimme viikonlopun viettoon "jonnekin". Suunnitteilla oli pienimuotoiset kavereiden kanssa pidettävät grillibileet.
Ja niinhän se on, että nuorten toiveita kuunnellaan.
Lähdimme mökille - veneilyä olikin jo kovasti odotettu. Ajoimme autolla Konneveden satamaan, vene vesille ja kohti mökkiä. Satama oli kokenut muutoksia: uusi grillikota valmistumassa, pari laajennusta muihin rakennuksiin jne.  Toivottavasti ihmiset vierailevat sankoin joukoin Etelä-Konneveden kansallispuistossa ja paikkakunta saisi piristysruiskeen. 
Kauniita maisemia kannattaa kyllä tulla kauempaakin katsomaan!
Veneenlaskupaikalla oli kanootti, jonka omistaja kertoi kaverilleen olleensa melomassa tiistaista alkaen. Järvellä kohtasimme kalastuksenvalvojan veneen. Emme ole sellaista nähnyt yhteisten kesiemme aikana. Aurinko paistoi, olipa mukava ajella reilun puolen tunnin matka mökille. 

Sunnuntaina kävimme pienen kierroksen: ensin moikattiin naapurimökin väkeä sillä seurauksella, että saimme ahvenia ja hauen mukaamme. Ahvenet savustettiin ja hauki jäi vielä anopin jääkaappiin odottamaan myöhempää käyttöä. Olikohan naapurilla kalastusluvat lunastettuina? 

Kotimatkalla mökiltä satamaan näimme enemmän veneitä kuin parhaimpana lomakautena ja satama-alueella oli lähes ruuhkaa. Veneitä tuli ja meni... Rantakioskista ostettiin jäätelötötteröt!  Tästä se kausi taas käynnistyy - lomaan on enää pari viikkoa aikaa! Toivotaan siis aurinkoisia ja lämpimiä päiviä!